Orjade tee. Orja uni
Jõhvi
Pisut saab ori magada
LÄHMÄ TIÄDÄ TIPILISTA,
tipilistä, täpilistä,
maad jua marja varrelista.
Siit on käined enne orjäd,
enne orjäd, enne härjäd,
vara käined vaesed lapsed,
hiljä astuned anised.
Jäänud kulda jäljä päälä,
hõbedäd samude päälä.
Ehk ma ütlen ümber jällä,
taas ütlen tagasi päidä:
kül ma tiän orjä ohod,
orjä ohod, härjä päiväd,
vaese lapse vaiva päiväd! –
Pisut saab ori magadä,
raasukene raugänettä,
kuurukese kurvästätä. –
Siiski seenäde nõjälä,
kirvä varside varallä.
Kuulel uksist hulgutämä,
uksä linki liikutämä –
kõhe kargäb katsumaijä,
kas on kupjäs ukse suussä.
Kül on hooltä orjä lapsel,
hommikul ülässe tõissä,
silmad pessa, pia sugedä,
jalad alleje aridä,
vöö vüälä kinnitätä,
mennä välgel väljä päälä,
kiltäri tua etteja. –
Kupjäs arvaneb kuustä,
päälik päivä tõisuustä,
kiltär kirgästä tähästä. –
Tekst: H III 1, 206/9 (8) < Jõhvi khk, Voka v – M. Eljas < ?, 65 a. (1888); viis: EÜS VI 904 (131) < Jõhvi khk, Järve k – A. Sildnik, P. Penna < Jaan Roosenvelt (1909).