5. ÜKS OLIN MINÄ ISÄLLÄ (Vai)

Müüdud neiu
Vaivara


ÜKS OLIN MINÄ ISÄLLÄ,
üks olin minä emällä,
üks ode üheksä veljä,
nado seitsmenä minijä.

Läksin karja saatamaie,
pühäpäivä hommikulla,
argipäivä aigudella.

Kuusest hüüs kubija poiga,
kasest valgepää kasuka,
Hindrik pitke pihlakasta:
„Neitsikene, noorukene,
kaugemalle saadid karja,
eemale heidid vitsada.
Tule marja maitsemaie!
Jo sinu minule möödi!”

„Vait, vares, valestamasta,
kelmi, keeltä peksämästa –
kenn minu sinule möiväd?”

„Isä möi, emä lubasi,
veljed kaksi tegid kaubad,
sisarad sonad konelid.”

Paljuks see panid minusta,
andsid aine tütärista?
Mee panin pali sinusta,
ansin aine tüttärista:
isäle soda-hobose,
emäleni lüpsi lehmä,
vennale vägeväd härjad,
sisarale solgi suuri,
kälile käbedäd kengäd!”

Mis mina isäle sooban (soovin)?
Isä mingu soitamaie,
hobo jalga murdamaie,
ise pääle päivitama –
se saago isä minusta.

Mis mina emäle sooban (soovin)?

Emä mängö lüpsemaie,
nisa vetta, toine verda –
se saago emä minusta.

Mis mina velele sooban (soovin)?
veli mängo kündämäie –
väsikod vägeväd härjäd,
voibugot vao vaheje,
jäägod nojad nuttamaie,
adra kured kurtamaie,
rared rasva keitamaie,
jutad vettä veeremaie,
lippetimed leinemaie –
se saago veli minusta.

Mis mina odele sooban (soovin)?
Ode karja saatamaie,
solgi kukkugo kuruje,
küla lapsed leidamaie,
mitte kätte andamaie,
se saago ode minusta!

Mis mina kälile sooban (soovin)?
Käli mängo tantsimaie,
saago kengad purkumaie,
alta hapsatid hävimä,
älgö saago homblijuda –
se saago käli minusta!

Tekst: H III 1, 64/9 (4) < Vaivara khk, Väike-Soldina v – Helene Kasikov (1888); viis: EÜS VI 909 (153) < Jõhvi khk, Jõhvi v, Sompa k – A. Sildnik ja P. Penna < Jüri Kleitsmann, 40 a. (1909).

Tagged with:
Posted in Noorus