Must naine
Otepää
VIIBISI MA VILISTÄMÄ,
pajupilli puhkumaie,
leppä-lalli laskemaie –
seeni neiusid jaeti,
talutüterid taeti:
muile muki, muile käki,
meile musta annetie,
tõrvaskandu tõugatie.
Mis ma pea nüid tegemä,
kohe pea musta panema?
Viisi musta ma viile (veele),
lasi musta ma laineelle:
naksi äkki ta ägämä,
põllepailust paisuma,
kängärihmast risuma,
seerimarjust maitelemä,
nimmist käimä nikä-nikä.
Lätsi kodu kurval meelel,
kurval meelel, leina keelel.
Kes tulli kurba küsimä,
vai küll leina leppitämä?
Esä tull’ kurba küsimä,
vai küll leina leppitämä:
„Mis sa kurdat, poega noori!”
„Miks ei kurda, esäkene!
Viibisi ma vilistämä,
pajupilli puhkumaie,
leppä-lalli laskemaie –
seeni neiusid jaeti,
talutüterid taeti:
muile muki, muile käki,
meile musta annetie,
tõrvaskandu tõugatie.
Viisi musta ma viile (veele),
lasi musta ma laineelle:
naksi äkki ta ägämä,
põllepailust paisuma,
kängärihmast risuma,
seerimarjust maitelemä,
nimmist käimä nikä-nikä.”
„Oh sa hullu ja rumala!
Pane linnasse liguma,
kaara katsite kajosse (kaivu) –
Jummal annab tillukesi,
punapääga poisikesi!”
Viis: Juhan Liin (53 a) (EÜS V 154 (82) < Otepää khk, Vastse-Otepää v, Saalu t – A. Kiiss, 1908), teksti kirjutas üles Otto Grossschmidt (H II 31, 340 ja 349 (7) < Otepää khk, 1889).