Neiu läheb talupojale
Otepää
Kosilase
TERE, ÄIJÄ, TERE, ÄMMÄ, kosja olemi, kosja olemi,
tere, puhas pruudikene, kosja olemi, kosja olemi!
Kosja-obu meil iina, kosja olemi, kosja olemi,
kosja-saan meil tagana, kosja olemi, kosja olemi,
kosja-saadik saani taga, kosja olemi, kosja olemi.
Kosja-kinda käenna, kosja olemi, kosja olemi,
kosja-kirjä kindaenna, kosja olemi, kosja olemi.
Kosja, võite kodo minnä, kosja olemi, kosja olemi:
ma ei salli saksa-miist, kosja olemi, kosja olemi,
ma ei taha tarka miist, kosja olemi, kosja olemi. –
Ma lää maa künnajale, kosja olemi, kosja olemi,
musta mulla pöörajale, kosja olemi, kosja olemi.
Peremiis makas perve pääl, kosja olemi, kosja olemi,
sulane suu veere pääl, kosja olemi, kosja olemi;
suust na toova suure sõle, kosja olemi, kosja olemi,
perve küllest pika põlle, kosja olemi, kosja olemi.
Viisi kirjutas üles A. Kiiss (EÜS VI 208 (79) < Sangaste khk, 1909), teksti J. Kivisaar ja J. Birkenbaum (H II 31, 507 (1) < Otepää khk, 1889).