Tõbine naine
Vaivara
VODIN NAISE NOORUKAISE,
lina(?)-pihta pienikäise,
vein mie ellä heinämaale,
kandasin kalli kaare pääle.
Löi tämä heinä – loksus (laksus) metsä,
paukusid paju-alused,
kumasivad kuuse-salgad.
Niitäs kaare, niitäs toise,
hakas kolmantat niitämäie –
(siis) hakas polvista podemaie,
laba-luista langemaie,
sääre-marjadest magamaie,
polle-paulust paisumaie.
Mie lään külä eide juure,
oma kurbtust kuulutamma,
oma hädä-ohkamisi,
vaesust vällä rääkimäie.
Eite sie moistas, kohe kostas:
„Midä’s itked, noori miesi,
mie’gä vaine mehekäine?”
Kohe moistsin, kohe kostin:
„Miks mien (mi en?) itke, miesi noori –
vodin naise noorukaise,
lina(?)-pihta pienikäise,
vein mie ellä heinämaale,
kandasin kalli kaare pääle.
Löi tämä heinä – loksus (laksus) metsä,
paukusid paju-alused,
kumasivad kuuse-salgad.
Niitäs kaare, niitäs toise,
hakas kolmantat niitämäie –
(siis) hakas polvista podemaie,
laba-luista langemaie,
sääre-marjadest magamaie,
polle-paulust paisumaie.”
Eitega moistas, kohe kostas:
„Mene kodo, noori miesi,
küdä sauna küömenilla,
auvu vihta avikulla,
too siis toobi viinakestä,
toise toobi otra vettä –
siis saab naine terveks tehtud!”
Tekst: H II 7, 5/6 (7) < Vaivara khk, Repniku k – Kaarel Johannes < Andres Lett (1890); viis: EÜS VI 897 (101) < Jõhvi khk, Mäetaguse v, Liiva k – A. Sildnik ja P. Penna < Jakob Ploom, 74 a. (1909)