Laulu võim
Puhja
LÜHIKE LUGU MINULE, lee-lee-loo,
väikene värsikene, lee-lee-loo;
pööra ümbre, ütle jälle, lee-lee-loo,
varsti vana järje pääle, lee-lee-loo:
kui ma nakka laalemaie, lee-lee-loo,
laalemaie, laskimaie, lee-lee-loo,
pisut sõnu pildumaie, lee-lee-loo –
jõua ei obu vedada, lee-lee-loo,
jõua ei ne ohja oida, lee-lee-loo,
ohja oida, keitse keita, lee-lee-loo!
Ohja oidgu obesida, lee-lee-loo,
keidse keitku koormaida, lee-lee-loo,
pilve pikka vihma kinni, lee-lee-loo,
taivas laia lunda kinni, lee-lee-loo.
Ma lase suu sis suista joosta, lee-lee-loo,
suista joosta, kõrvuni kõnelda, lee-lee-loo,
ole ei suu sulgijatta, lee-lee-loo,
keele kinni keitijatta, lee-lee-loo –
suu sulgija surenu, lee-lee-loo,
keele keitja kinni jäänu, lee-lee-loo.
Viis Mari Jürgenson (72 a) (EÜS VI 728 (59) < Puhja khk, Konguta v – M Pehka, 1909), tekst: Ann Sirel (H IV 3, 837/8 (18) < Puhja khk – D. Schmidt, 1888).